Winter wonderland...

No niin, talvi on tullut tännekin maailman kolkkaan. Omat ajatukset ovat kuitenkin aivan muualla kuin vallitsevassa kelissä. Olen päättänyt ravintovalmentajan kurssin ja nyt kovasti suunnittelen yrityksen perustamista. Työt ei kuulemma lopu. Kun esim. ajatellaan painonpudotusta, niin tosi monella pudotetut kilot tulevat korkojen kera takaisin, mikä voi johtua siitä, ettei ole tullut elämäntapamuutosta. Juuri tällaisessa on tuki ja valmennus tärkeää. Olen huomannut että minulla on eräänlainen intohimo auttaa toisia. Olisi mahtavaa, että saisin siitä myös elantoni.

Olen saanut pohdittavaksi sellaista, että miten minä voisin auttaa toisia painonpudotuksessa tai elämäntapamuutoksessa, kun itsellä se ei ole onnistunut, vielä. Sanoisin vaan: suutarin lapset. Minulla on paljon tietoa, miten se tehdään, mutta oma tilanne on sen verran haastavaa, etten vielä ole pystynyt täysin paneutumaan tällaiseen projektiin niin paljon kuin haluaisin. Mielelläni kuitenkin jaan tietojani muille ja autan heitä omassa projektissaan. Minun on myös helppo tukea toisia, kun olen itsekin samassa tilanteessa. Osaan asettua heidän asemaan.

Olen myös aloittanut elämäntapavalmennuksen. Siellä saan pohdittua asioita uusista näkökulmista ja coachini laittaa minut todellakin pohtimaan ratkaisuja omiin asioihin. Suurin ongelmani omassa painonpudotuksessa on pään sisällä. Siksi tällainen coachaus sopii mulle. Puhumme NLP:stä, positiivisesta ja ratkaisukeskeisestä tavasta lähestyä ongelmia. Kolmen tapaamisen jälkeen olen jo saanut paljon eväitä. Koti- ja viikkotehtävät saavat minut toimimaan arkena tietyllä tavalla, yleensä jollain uudella tavalla, että tapahtuisi kehitystä siinä asiassa, johon olemme paneutuneet. Suosittelen kaikille!

Ravintovalmennus

Kuten aiemmin mainitsin, niin olen elokuun lopussa aloittanut Ravintovalmentajan kurssin. Kouluttaja on Trainer4you ja käyn kurssia Turussa, mutta niitä järjestetään ympäri Suomen maata. Täytyy sanoa, että suosittelen lämpimästi kaikille. Siellä saa valtavasti tietoa ravinnosta, laihduttamisesta, kiinteytymisestä jne. Sopii ihan kaikille joita aihe kiinnostaa, mutta minä aion alkaa tehdä valmennusta ihan työkseni. Tuntuu, että mulla olis annettavaa muillekin painonsa kanssa kamppaileville tai elämäntapamuutosta kaipaaville, vaikka olenkin niin laiska tässä blogin kirjoittamisessa. :) Täytyy kyllä hattua nostaa niille, joilla on päivittäin jotain järkevää sanottavaa. Noh, minä huomasin jo kouluaikoina, ettei kirjoittaminen ole minun vahvin lajini.

Anyway...kurssia käydään neljänä viikonloppuna, yks viikonloppu kerran kuussa, joten neljässä kuukaudessa valmistuu ja vois laittaa yrityksen pystyyn! Ja todennäköisesti kysyntää on ja paljon. Ainakin kun minä olen asiasta jollekin maininnut, niin heti kuulee, että "mäkin tarttisin valmennusta". Kurssilla aloitetaan myös harjoitusasiakkuus, jota sitten raportoidaan. Samoin käydään ihan läpi sitä miten sitä tehdään yrittäjänä. Odotan innolla, kun itsellä ei ole yrittäjätaustaa, vaikka yrittäjäkurssin olen käynyt, mutta se käytäntö on vielä ihan hepreaa mulle. Kai sitä oppii vaan tekemällä.

Painonpudotus on mulla siinä vaiheessa, että paino jumittaa aika tiukkaan siinä 108 kg:n paikkeilla, mutta peilistä huomaan, että on lähtenyt jotain ja vaatteista myös. Liikunta on aika vähäistä, välillä tsemppaan itseäni, että lähtisin liikkeelle tai jumppaisin kotona. Enemmän olen alkanut opettelemaan noita juttuja mitä kurssilla olen oppinut ravinnosta ja yritän tehdä niin kuin itsekin sitten opetan. Huomannut olen kyllä, että paljon mulla on ollut vääriä käsityksiä. Media suoltaa tietoa niin paljon, että on vaikeaa tietää, mikä on totta. Usein näiden käsitysten takana voi olla ihminen, jolla ei ole mitään ravintopuolen koulutusta. Tuolla kurssilla opimme jo ekan viikonlopun aikana enemmän kuin lääkärit oppivat koulutuksensa aikana ravinnosta. Ja sitten he määrää vain ihmisille lääkkeitä, kun asia voisi korjaantua oikealla ravinnollakin.

Kurssista on puolet käyty ja odotan innolla seuraavia kahta viikonloppua.

Akkujen lataus viikonloppu mökillä

Tervehdys!
Täällä mammat viettää laatuaikaa mökillä.
Eilen käytiin metsälenkillä koiran kanssa. Sitten takas mökille ja tehtiin nopea kahvakuulatreeni sinä aikana, kun sauna lämpesi.
Kerrankin saunottiin ihan rauhassa ja Meppe kävi jopa uimassa meressä.
Mökille otettiin ruuaksi smoothieaineksia. Koko viikonloppu syötiin pelkästään smoothieita. Testattiin uusia makuja ja itselläni ei ollut viherpirtelöistä kokemusta. Hyviä on ja niin terveellisiä. Laitettiin sinne avokadoa, pinaattia, rahkajuomaa, persiljaa, limetin mehua, pakastevihanneksia, proteiinijauhetta, ohranorasjauhetta ja kurkkua. Muuten onnistui hyvin, mutta pakastevihannekset jäi sattumiksi osittain, ehkä en laita niitä enää.

Muuta ohjelmaa meillä oli ravintohaastattelut. Meppe opiskelee ravintovalmentajaksi, ja Maamuska on hänen harjoitusasiakas, joten niitä juttuja pyöriteltiin ja mietittiin.

Kaiken kaikkiaan ihanan rentouttava viikonloppu. Olis saanut olla pitempikin. Nyt oltiin vain yksi yö.

Kuulumisia

Pahasti on jäänyt blogin kirjoittelu. Mukamas niin kiire. Mutta nyt tehdään kuulumisten päivitys. Eli Kimpassa kuntoon-kilpailu on päättynyt ja se meni omalta osaltani kohtalaisesti. Painoa putosi vähän. Lihasmassaa tuli lisää 1,5kg ja kuntotesteissä oli selvää parannusta. Eli en voi olla täysin pettynytkään. Painoa olisi pitänyt lähteä runsaasti enemmän. Syöminen ei vieläkään ole hallussa. Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en sitä miten.
Nyt uskon löytäneeni hyvän avun siihen pulmaan. Ostin nimittäin kirjan

(Beckin menetelmä, Judith Beck), jossa opetellaan kognitiivisen psykologian menetelmien avulla selviytymään tilanteissa, jotka on haastavia laihtumisen kannalta. Ja minullahan niitä on melkein kaikki. Eli saadaan pään sisäinen keskustelu käännettyä valintatilanteessa itselleni edulliseen suuntaan ja jätetään esim. se herkku syömättä. Ja kyllä...tämähän pitäisi olla jokaiselle ihan helppo asia ja niin minäkin ne olen tiennyt, mutta enpä vaan ole niin toiminut. Kirja auttaa harjoitusten avulla saamaan tilanteet haltuun ihan missä tilanteessa tahansa. Ja tämä kirja vaikuttaa niin hyvältä, että sen aion lukea ja tehdä harjoitukset. Kaikkea muuta on jo kokeiltu ja mikään ei tunnu toimivan. Päästä se kaikki lähtee. Se on ollut selvää jo kauan.
No niin...ostin itselleni vesijuoksuvyön, että voin kesälomareissulla harrastaa vesiliikuntaa. Ja kotona odottaa spinningpyörä, jota pääsen elokuussa aloittelemaan.

Eli siinä minun kuulumisia. Ensin pää kuntoon ja sitten alkaa kilot karisemaan, jolloin pääsee liikkumaankin paremmin. Sounds like a plan! :) Kerron sitten kuinka menee!
Hyvää kesää kaikille lukijoille!

Miten menee?

Vaihtelevasti, sanoisin. Ohjelman teko menee välillä hyvin ja sitten taas ei ole yhtään motivaatiota. Viikonloppuna olin Jyväskylässä, jossa sain uutta motivaatiota kun ohjelman tehnyt kertoi omasta projektistaan. Helposti sitä ajattelee, että kyllä ton on helppo sanoa, kun on sitä sun tätä, mutta nehän ovat vaan tekosyitä. Siihen sorrun paljonkin.

Mulla on niin paljon tunnesyömistä, että se on suurin tavoitteeni, että pääsen siitä eroon, sillä hyvälläkään ohjelmalla ei tee mitään, jos repsahtaa heti kun elämä potkii päähän. Ohjelmassa on valmis ravinto-ohjelma. Mulla ei tule mitään siitä, että seuraisin sellaisia valmiita reseptejä. Mieluummin syön omia ruokia ja yritän merkata niitä ylös, että tulis syötyä suunnilleen se kalorimäärä mitä pitäiskin. Liikuntaohjelma menee kans vaihdellen. Välillä päätän että tänään teen sen aerobisen osuuden esim, mutta sitten huomaan illalla, etten ole vieläkään tehnyt sitä ja nyt on jo lasten nukkumaanmenoaika. Siihen mä nukahdan aina itsekin nuorimmaisen viereen. Joten treeni täytyy tehdä aamulla, jotta se tulee tehtyä.

Olen ilmoittautunut syksyllä alkavaan Ravintovalmentajan kurssille, jota odotan innolla. Uskon saavani siitä paljon eväitä omaan syömiseen, mutta myös ammatillista pätevyyttä, että voin auttaa toisia. Työttömyys on alkanut todella ottaa pattiin, ja kaavailen yrityksen perustamista, jossa teen erilaisia hoitoja ja annan ravintoneuvontaa. Myyn myös ravintolisiä ja kosmetiikkaa. 

Väliaikatulos

Katselin tuossa blogin alkukirjoitusten lähtöpainoani 116 kg. Tavoitteena oli pudottaa 3 kg/kk. Siitä ollaan pahasti jäljessä. Motivaatio on ollut ihan mäessä perheen sairastelujen jäljiltä. Tällä hetkellä painoni on 109 kg, joten 7 kg on sentään lähtenyt. 12 kg pitäisi olla lähtenyt jos olisin pysynyt tavoitteessa.Tästä alkaa uusi kausi uudella innolla, kun flunssakin on viimein helpottanut.

Nyt on jo toinen kuukausi, kun minulla ei ole kuntosalikorttia. Tänään aloitin toista kertaa jo 30 päivän ohjelman, johon sisältyy liikuntaohjelma ja ruokavalio. Viimeksi motivaatio loppui kesken ihan alkumetreillä kun lapset sairasteli. Ohjelman tarkoitus on opettaa parempiin elämäntapoihin. Treeniosuuden voi onneksi tehdä kotoakin käsin. Uskon vahvasti, että tällä ohjelmalla saan kirittyä tavoitettani siihen missä sen pitäisi olla. Ohjelmassa  käytetään Foreverin ravintolisiä. Kaksi n. 600 kcal ateriaa saa syödä päivässä. Muuten käytetään proteiinipirtelöitä, aloevera-juomaa, kuitulisää ja pilleriä, joka lisää aineenvaihduntaa. Se sisältää mm. guaranaa ja kofeiinia. Näiden lisäksi aion käyttää L-arginiinivalmistetta, omega-3-pillereitä, probiootteja ja monivitamiinivalmistetta, josta saan mm. Q10 ja jodia monen muun  hyödyllisen aineen lisäksi.

Yksi iso haaste tulee tuosta 600 kcal-aterioista. Olen laiska merkitsemään ylös ruokiani. Joskus olen kokeillut painonvartijoiden pisteitä, eikä sitä kauaa viitsinyt. Myös keventäjiä ja kiloklubia olen käyttänyt. Jossain vaiheessa siinä aina tulee se ettei enää viitsi. Nyt taidan kokeilla myfitness palia, josko sen kans jaksais. Äkkiähän ne annoskoot oppii, jos usein syö samanlaista ruokaa, kuten minä teen. Paljon salaattia ja jotain lihaa tai kalaa. Yritän nyt päivittää useammin, että miten ohjelman kanssa sujuu.

Muutos

Olen jo vuosia halunnut muutosta elämääni, aiheet vaan vaihtelee. Päällimmäisenä kuitenkin ovat olleet normaalipainoon pääseminen, työ kotoa käsin sekä oma henkinen hyvinvointi.

Kopioin tähän tekstiä suoraan uutiskirjeestä jonka sain. Sen lähettäjä oli ollut Lontoossa kuulemassa Anthony Robbinsia (Mahtavan upea!!!)  Unleash the Power Within eli "Vapauta sisäinen voimasi"-seminaarissa. Tuonne minäkin haluan joskus päästä, mutta tällä hetkellä näistäkin ohjeista aion ottaa apua käytäntöön:

Hei!

Seitsemän tuhatta ihmistä hyppii ja tanssii innoissaan neljä päivää aamusta iltaan hymy huulilla musiikin pauhatessa, välillä kirjoitetaan muistiinpanoja ja tehdään erilaisia harjoituksia, yhtenä iltana kävellään tulisilla hiilillä..

Mistä on kyse?

Ei, kyseessä ei ole rock-konsertti eikä myöskään perinteinen seminaari.

Kyseessä on nelipäiväinen, elämänvalmentaja Anthony Robbinsin pitämä UPW-seminaari, johon osallistuin toissaviikolla Lontoossa (UPW on lyhenne sanoista Unleash the Power Within eli "Vapauta sisäinen voimasi").

Äkkiseltään voi kuulostaa melkoisen hurjalta meiningiltä ja sitä se oikeastaan olikin - hyvässä mielessä.

Kaiken räiskeen ja rätinän ytimessä oli nimittäin paljon hyvää: omien ajatusten ja asenteiden läpikäyntiä ja uskon luomista omiin toimiin, työkaluja siihen, kuinka tehdä elämästä juuri sellainen kuin sen haluaa olevan.

 Yksi iso teema seminaarissa oli muutos:

Tarkemmin sanoen, kuinka päästää irti omista, toimintaa rajoittavista ajatuksista, jotka estävät eteenpäin menemisen ja kuinka tehdä omaan elämään sellainen muutos, joka pysyy?

Herra Robbinssilla oli tähän selvät sävelet. Hänen mukaansa muutoksen tekemiseen tarvitaan yhteensä neljä asia.

Ensin, kaikella muutoksella on kolme perusedellytystä:

1. Strategia. Ihan ensiksi tarvitaan kunnollinen, toimiva strategia, vähän niin kuin kartta tai ohjenuora, jota seurata. Voit lähteä tekemään muutosta kovalla tohinalla, mutta jos strategiasi ei ole sellainen, että se tuottaa tulosta pitkällä jänteellä, jäävät tulokset saamatta (esimerkiksi kalorien laskeminen on yksi strategia painonpudotukseen, mutta tuottaa harvoin pitkän aikavälin tuloksia, koska koko homma alkaa jossakin vaiheessa vääjäämättä kyllästyttää). 
2. Tarina. Toiseksi on uskottava itseensä. Kaikilla meillä on tarinoita, joita aika ajoin kerromme itsellemme: "En pysty…", "Miten muka minä voisin…", "Ei minusta ole tähän…", "Minä nyt olen vain tällainen…". Näistä rajoittavista ajatuksista on päästettävä irti ja suunnattava ajatukset uudelle vaihteelle, keksittävä uusi tarina ("Minä osaan, pystyn ja onnistun…."). Muutos onnistuu vain, jos siihen uskoo itse.
3. Tila. Kolmanneksi, pitää olla oikeanlaisella mielialalla, oikeassa tilassa. Muutokseen tarvitaan energisyyttä, päättäväisyyttä ja positiivisuutta, koska se mihin keskittyy, sitä näkee ympärillään. Jos katsoo ympärilleen ja etsii kaikkea punaista, jäävät silloin siniset asiat näkemättä. Jos keskittyy kaikkeen siihen, mikä EI onnistu, silloin ei huomaa mahdollisuuksia.

Sitten, tarvitaan massiivista toimintaa:

Jos aidalla istuu kymmenen varista ja niistä yhdeksän päättää lähteä lentoon, kuinka monta jää aidalle? Jos puolet suomalaisista tekee uudenvuodenlupauksen, kuinka moni oikeasti toteuttaa sen?

Muutokseen tarvitaan päätös, mutta yksinään se ei välttämättä vielä johda toimintaan.

Jos todella haluaa muutosta, on siitä taottava itselle niin palava halu ja tahtotila, ettei kertakaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa askel eteenpäin.

Seminaarissa toistettiin lauseita:

• "Sen täytyy muuttua nyt!"
• "Minun täytyy muuttua nyt!"
• "Minä voin tehdä muutoksen nyt!"

Miltä tämä kuulostaa? Huomaatko omalta kohdaltasi, että
strategiassasi, tarinassasi, tilassasi tai toiminnassasi voisi olla parantamisen varaa?

Vahvaa tahtoa ja päättäväisyyttä tähän viikkoon!

- Elisa

P.S. Jos jäit miettimään, montako niitä variksia siinä aidalla edelleen istuu, vastaus on kymmenen. Pelkkä päätös ei nimittäin vielä riitä lentoon lähtemiseen.

Uutiskirjeen lähetti Elisa Mattila, kiitos siitä ja tässä on linkki hänen hyvinvointiohjelmaan:

http://www.hyvinvointistartti.fi/

Hyvää viikon jatkoa!

pitkä tauko

Hei taas täältäkin taloudesta! Paljon on tapahtunut viime postauksen jälkeen ja siskolle on jäänyt blogin päivitys melkein kokonaan. Mistäköhän aloittaisin? Sairasteltu on. Sekä minä, että lapset. Vietettiin juuri vanhimman lapsen 10-synttäreitä ja on se vaan ihmeellistä, miten oma pää toimii. Vaikka tiedän, että en saisi herkkuja syödä niin silti syön. Ja vaikka tiedän, että liikkua pitää niin silti laitan lapset, kotityöt, miehen tarpeet ja koiran etusijalle. Niin...meille on tullut koira. Ihana labbistyttö Tara, joka on niin inspiroiva. Oikein odotan, että se kasvaa ja pääsen sen kanssa lenkille. Huomaan jo nyt, kun se on ollut meillä viikon, että mielialani on kohentunut ja en ole kotona enää niin kiukkuinen vaikka väsymys ja kiire painaa päälle.
Nyt olen vihdoinkin saanut taas kahvakuulatreeniin innostuksen. Syy on siinä, että osallistumme mieheni kanssa kimpassa kuntoon kilpailuun, jossa parit yrittävät pudottaa painoaan 12 vkon ajan ja voittajapari saa urheiluvaatteita. Kerran viikossa käymme yhteistreeneissä, jossa saamme seuraavan viikon ruokailuohjeet ja liikuntaohjeet. Treenit on vaihdellut kahvakuulasta crossfittiin. Todella tehokkaita treenejä ja kuntosalit ja lenkit päälle niin luulis jotain alkavan tapahtua. Nyt ollaan käyty neljä kertaa siellä ja painokin on jo vähän laskenut. Hitaasti hyvä tulee vai miten se meni? Olen vaan niin kärsimätön, että haluaisin nopeita tuloksia. Ei siihen vaan taida olla poppaskonsteja. Elämäntapamuutos täytyy tehdä pienin askelin, että niistä tulisi pysyviä.
Näihin tunnelmiin!! Ja kannattaa hankkia lemmikki. Se tuo iloa päivään. :D

Arkea

Pahoittelut taas tauosta. Aloitin nyt kokeilemaan painonpudotusta Go fat go-ruokavaliolla. Viikossa on 1 kg lähtenyt, joten hyvin on alkanut. Salilla kävin viime viikolla kolme kertaa, mutta tällä viikolla en ole vielä käynyt, kun osa lapsista on ollut kotona. Nuorimmaisella on taas jotain näppylää. Tänään mennään lääkäriin tutkimaan niitä. Onkohan märkärupi tullut takaisin. :(  Päiväkodissa on kaikenlaisia pöpöjä liikkeellä, joten hekin odottavat tietoa, mitä tämä on. Mun puolesta sais sairastelut riittää. Onneksi  olen itse säästynyt vielä aika hyvin. Äitini sen sijaan on ollut viikon kuumeflunssassa.

Rahaongelmat ovat saaneet minut tarkkailemaan omaa talouttani. Eilen tuli megasuuri sähkölasku.  Työttömänä tulot on pienet, joten nyt tarttis oppia pienentämään menojakin. Olen tulostanut Herran kukkarossa-ohjelman kirjanpitosivuja, johon merkkaan menojani. Melkoista shokkihoitoa huomata, että olen käynyt melkein joka päivä lähikaupassa. Siihen täytyy tulla muutos. Alan opettelemaan suunnitelmallisuutta, niin että riittää kun käyn pari kertaa viikossa kaupassa. Leipää saa työttömien leipäjonosta.

Harkitsen että jätän uusimatta salikortin. Tiedän, että se on huono juttu, mutta jos homma toimii hyvin, niin opin treenaamaan kotona. Mulla on kahvakuula, kuntopyörä, jumppakuminauhoja ja oma keho, mitä voi käyttää painona. Ja netti on täynnä ohjeita. Kaikki on pään sisästä kiinni. Alan aikatauluttamaan päivää, ja siihen sisältyy treeni. Olen myös vähentänyt autolla ajoa. Kaupungissa kerran asutaan, niin hyvin voin liikkua pyörällä. Sitä paitsi se tekee hyvää myös polvelleni, että vahvistan reisilihaksia. Eipä tällä kertaa muuta.

Sairastelut jatkuu

Jos nyt yrittää taas löytää jotain positiivista, niin onneksi kerkesin käymään salilla la, su, ti ja ke. Maanantaista keskiviikkoon lapset kerkes oleen hoidossa. Ensin oli vesirokko, sitten märkärupi ja nyt iski muutaman terveen päivän jälkeen vatsatauti. Välillä tuntuu että olis järkevämpää hoitaa lapset kotona, kun itsekin olen työttömänä kotona. Mutta oman henkisen hyvinvoinnin takia aion edelleen heitä raahata sinne 3-4 päivää viikossa. Siis silloin kun eivät ole kipeenä. Kesää päin mennään joten toivotaan että sairastelut helppaa.

Sisko myös oksentaa, en tiedä onko heillä lapsia kipeenä. Hän aloitti miehensä kanssa tiistaina haasteen, jossa pareittain kilpaillaan muita pareja vastaan kuka saa eniten rasvaprosenttia pienennettyä. Pari voi olla työkavereita, sukulaisia tai puolisoita tms. Tuo haaste kestää kolme kuukautta, ja hän varmaankin päivittelee sitäkin.

Välipäiviä

No niin, C9- satsi on käyty kunnialla loppuun. Pieniä retkahduksia, mutta silti olen tosi tyytyväinen, ettei mitään suurempaa. Lopussa on olo aivan uskomattoman energinen. Kuurin aikana en tehnyt niin paljon liikuntaa, kuin ohjeessa oli, mutta uskon että se oli hyvä vaan, sillä näin jalkani saivat levätä. Ne meinaan ärsyyntyy tuolta nivusesta ja polvesta aika herkästi kun käyn paljon salilla. Kuurin aikana lähti noin nelisen kiloa. Odotin enemmän, mutta näin tällä kertaa. Seuraava osio FIT1 (30 päivää) alkaa tiistaina, ja sen tarkoituksena on aloittaa rasvanpoltto sitten ihan kunnolla.

Salilla olen huomannut selvää edistystä. Keskivartalo on vahvistunut kun ennen oli aika "vetelä spagetti"-olo. Myös muuten jaksan pidempään tehdä treeniä. Näiden kuurien myötä saan aika hyvin myös syömisiä hallintaa. Leipä ja herkut jää pois ja sitä myötä ilmavaivatkin.

Mieliala on selkeästi koholla, kun käy aamulla salilla. Loppupäivän jaksaa paremmalla tuulella, vaikka lasten kanssa olisikin yhteenottoja. Aionkin ensi viikolla panostaa aamutreeneihin, jos se vaan on mahdollista. Nuorimmaisella on märkärupi vesirokon jäljiltä, joten katotaan, minä päivänä hän voi mennä hoitoon. Onneksi hiihtoloma loppuu ja lapset menee hoitoon. Pääsen minäkin keskittymään omiin juttuihin. Lomalla kaikki pyörii lasten ympärillä, eikä sitten jaksa tehdä mitään muuta. Hyvää alkavaa arkea kaikille! :)

Fiiliksissä

Lupasin päivittää tuntemuksia. On päivä nro 5 jo loppupuolella. Olo on muuten mitä mainioin, mutta yläselässä oleva jumikohta harmittaa kovasti ja välillä pilaa koko päivän. Eilen sain siihen äitiltä hierontaa ja se on hiukan alkanut helpottaa. Loppuviikosta pääsenkin taas akupunktioon.

Kiloja on pudonnut noin 3. Luultavasti nestettä suurin osa. Tänään ilmestyi seuraava paketti FIT1 tilattavaksi ja teinkin tilauksen saman tien, ettei tule pitkää taukoa pakettien välille. Tämä satsi loppuu perjantaina ja jos hyvin käy, niin jää vain viikonloppu väliin ja sitten voi jatkaa seuraavaan pakettiin. Se kestääkin sitten 30 päivää. Ravinto- ja liikuntaohjelmasta en vielä tiedä mitään, joten jännityksellä odotan mitä sieltä tulee. Motivaatio on korkealla ja tavoitteena on todellakin elämäntavan muutos. Nämä paketit auttavat siinä. Viimeinenkin paketti on 30 päivää, joten koko FIT-ohjelma kestää 69 päivää. Tavan muuttaminen kestää 21 päivää, joten kyllä tuossa ajassa pitäisi jo jotain konkreettista tapahtua pääkopassakin.

Lapsilla on hoidosta hiihtolomaa, joten vien heidät mummolaan kun menen salille. Vesirokko on jo melkein voitettu, mutta nyt lapset ovat kovin flunssaisia. Oma mieliala on välillä maassa, kun joutuu tappelemaan kiukuttelevien lasten kanssa. Itse olen sen verran jästipää, etten periksi anna, vaikka itse pääsisin paljon helpommalla. Välillä sekin ottaa pannuun, että miksi pitää vaatia itseltä ja lapsilta niin paljon. Miten sitä oppisi ottamaan rennommin? On kuitenkin ollut rankka vuosi takana kaikkine muutoksineen. Voisi olla itselleen armollisempi. Vaikka itse niin sanonkin, niin olen pärjännyt helkkarin hyvin tässä tilanteessa. Pitäisi muistaa se joka päivä ja taputtaa itseään olalle. Tähän on hyvä lopettaa.

Kuntokuuri potenssiin 100

Tänään se alkaa! Olen Foreverin jälleenmyyjä ja nyt on julkaistu F.I.T-paketit. Tänään aloitan ensimmäisen osan: 9 päivän C9 (Change 9) . Olen tosi innoissani ja odotan mahtavia tuloksia. :) Tässä pari linkkiä jos haluaa aiheesta lisää tietoa:

 http://foreverliving.fi/shop/category/pakettiratkaisut_1/product/c9_vanilla_fi

https://www.youtube.com/watch?v=8QLZzRzLNxg

Tänään teen mittaukset ja otan ennen -kuvat. 9 päivän jälkeen kerron tulokset ja näytän jälkeen-kuvat.

Tämä paketti on uudistettu, olen ennenkin tehnyt sitä vanhaa 9 päivän kuuria, mutta siinä oli hieman eri tuotteet ja siinä oli pari ekaa päivää tosi rankkoja. Uskon että tästä tulee huomattavasti helpompi kun tässä on lista kasviksia joita saa syödä koko ajan. Joten, tästä lähtee. Tämän jälkeen jatkuu sitten paketeilla FIT 1 ja 2.

Päivitän tuntemuksia. :)

Täälläkin sairastellaan

No niin. Jospa minäkin saisin pitkästä aikaa kirjoitettua, ettei menisi ihan siskon hommiksi tämä blogin päivittely.
Meillä siis myös lapset on kotona kipeinä. Flunssaa pukkaa ja näyttää siltä, että pienimmällä on myös näppylöitä...vesirokkoa siis meilläkin. Hän on kylläkin saanut rokotuksen sitä vastaan, että jospa se tulisi tosi lievänä. Isommat on sen onneksi sairastanut jo pieninä.
 Itse olen säilynyt vielä terveenä, mutta punttisali on jäänyt vähemmälle. Tänään pääsin onneksi pitkästä aikaa kävelylle ja se oli oikein mukavaa. :)
Ruokailut on milloin mitäkin. Kasviksia olen pyrkinyt lautaselle laittamaan ja annoskoko on jatkuvasti mielessä, mutta ei siirry käytäntöön asti. Se olisi minulle iso asia, jos saisin pidettyä annokset maltillisina. Miten se voikin olla niin vaikeaa? Kun sitä kuitenkin tietää, että se ei ole minulle hyväksi niin silti ottaa lisää ja lisää. Minä olen usein pöydässä viimeisenä ja napsin sitten kaikkien jämiä ja jos ruokaa on jäljellä niin syön niitäkin. Siis tooosi tyhmää!! Mä voisin kyl koittaa nousta pöydästä heti pois, kun olen syönyt, vaikkakin mä ne aina siivoan pois, jolloin tulee kans napsittua. Olen niin heikko!Mut jos jotain positiivista nyt lopuksi haluan laittaa niin: Tästä ei ole muuta kuin suunta ylöspäin! :D
Näihin tunnelmiin....Hyvää yötä! Huominen olkoon parempi päivä! :)

Vastoinkäymiset jatkuu

Henkinen puoli tällaisessa projektissa on pääosassa varsinkin kun minulla on niin pitkä historia tunnesyömisessä. Pojillani on vesirokko, toisella lievänä ja toisella aika pahana. Tytöllä ei ole vielä näppylöitä, mutta eiköhän ne sieltä kohta tule kans näkyviin. Joka tapauksessa lapset on kotona. Välillä leikkivät nätisti, mutta pääasiassa on konfliktia toisen perään. Loppuviikosta saan mummolta apua, joten taas kuntoilu rajoittuu loppuviikkoon. Välillä otan asian takia rennosti, mutta välillä taas alkaa ketutus ja silloin tekisi mieli herkutella. Kaapissa ei onneksi ole mitään, mihin voisi retkahtaa, mutta kohta tarttis lähteä kauppaan ja riski taas kasvaa. En tiedä miten tästä pääsisi. Retkahdushetkellä tiedän tekeväni väärin, mutta teen sen silti. Hetken huuma, kun posket on pullollaan muffinssia, voittaa järjen. Muffinsseja voi mennä paketillinen saman tien. Morkkis on valtava. Yritän saada apua NLP:stä, mutta siinäkin tulisi parempia tuloksia, kun harjoittelu olisi päivittäistä. Itselläni ainoa rauhallinen hetki on illalla, kun lapset jo nukkuu, mutta silloin omatkin silmät menee kii kesken kaiken. Monta mielenkiintoista kirjaa odottaa lukemista. Viikonloppuisin lapset menee isin luo, jolloin mulla on omaa aikaa ja silloin sit yritän tehdä niitä mitä ei viikolla pysty. Mut käytännössä ei sekään toimi. Välillä en saa silti mitään aikaiseksi koko viikonloppuna. Täytyy varmaan järjestäytyä paremmin. To do -listat käyttöön. Miksiköhän se on niin vaikeaa? Nyt lopetan vuodatuksen ja lähden sinne kauppaa. Pakko saada pyykinpesuainetta, että voi jatkaa hommia.

Akupunktio

Alkuviikko meni läskiksi migreenin vuoksi. En päässyt salille kolmeen päivään. Olin kuullut tutulta fysioterapeutilta, että on hyviä tuloksia migreenin hoidosta akupunktion avulla, joten halusin myös kokeilla. Torstaille sain sitten ajan. Aamulla tein salilla alakroppatreenin ja iltapäivällä menin akupunktioon. Mielenkiintoinen kokemus, todella rentouttava. Neulan laitto sattui pahimmillaan hyttysenpiston verran, jossain kohtaa ei tuntunut mitään. Neulat vaikuttivat ensin kymmenen minuuttia, sitten niitä pyöritettiin ja vielä parikyt minsaa. Jossain kohtaa alkoi jomotus takaraivossa, mutta se oli ihan lyhyt. Sitten tuntui hetken oksettava olo, mutta sekin lyhyesti. Jomotusta tuli uusiksi, mutta taas lyhyesti. Kaikenkaikkiaan olo oli hyvä, hoidon jälkeen olisin voinut mennä suoraan nukkumaan. Akupunktio lisää aineenvaihduntaa, joten olen pitänyt huolen riittävästä vedenjuonnista, että kuonat poistuu hyvin.

Sitten itseäni ärsyttävä juttu, mikä kai yleensä kuuluu tällaisiin projekteihin. Tein normaalisti punnituksen eilen ja vaaka näytti että ne neljä kiloa on tullut takaisin, jotka olen parissa viikossa saanut lähtemään. Joko vaaka on seonnut (4 kg tuntuu aika paljolta), tai sit en tiiä mistä on kyse. Mitään suolaista en ole pahemmin syönyt, vaan ihan normaalisti. Neljä päivää oli taukoa salista, ja söin niinkuin muutenkin, eli ei erityistä mässyä. Voiko sitä nestettä sitten kertyä sit sillai kun ei liiku, ei hajuakaan, mut ottaa päähän. Toivon nyt et akuhoito saa aineenvaihdunnan isolle vaihteelle ja paino alkaa taas putoamaan. Senttejä on kyl lähtenyt, mikä onkin parempi mittari tällaiselle projektille. Nyt riitti tämä vuodatus ja yritetään pysyä positiivisena. Aamulla taas salille.

Viikkopäivitys

Sovittiin siskon kanssa, että vähintään kerran viikossa kirjoitetaan blogiin, joten nyt viimeistään täytyy ryhdistäytyä. Syöminen on pysynyt aika hyvin hallinnassa. Teen usein smoothieta aamu- ja iltapalaksi. Muuten aika paljon olen syönyt tyyliin salaattia ja kanaa tai jauhelihaa.

Olen netistä etsinyt tietoa, että mitä kannattais syödä ennen ja jälkeen treeniä ja siihen etsin pikkuhiljaa itselle sopivaa käytäntöä. 

Salilla pyrimme käymään väh. pari kertaa viikossa ja aika hyvin sekin on toiminut. Kohta lähden sinne taas. Olen saanut kaverista treeniseuraa myös, joten ei tartte yksin lähteä, vaikka sisko on töissä.

Minulla on nivunen vaivannut kun olen treenannut kovaa. Tällä viikolla se on rauhoittunut, mutta katotaan kun tänään on alakroppa-päivä, että mitä se siitä tykkää. Viimeksi sama vaiva oli viimeisen synnytyksen jälkeen, josta se rauhoittui vuoden sisällä. Ikävä vaiva, jota en kyllä haluaisi takaisin. Kipu on nivusessa, mutta myös siellä jossain sisällä pyllyn alla.

Viikkopunnitus tänä aamuna näytti 112,6, joten hyvää vauhtia mennään. Olimme siskon kanssa terveyskeskuksen painonhallintaryhmässä viime syksynä. Teoria sinänsä oli tuttua, mutta ryhmän tuki oli mukavaa. Paino ei pahemmin pudonnut, mutta hyviä eväitä taas tuli tähän projektiin. Nyt olen piakkoin menossa terveystarkastukseen, koska viime kertaa en edes muista. Kiva nähdä mitä testeissä näkyy. Olen neljä vuotta esim. juonut laadukasta aloeveraa, joten sekin varmasti on tehnyt hyvää minulle.

Nyt lähden salille! Hyvää pakkaspäivää!

Tavoitteet

Eilen tehtiin siskon kanssa tavoitekartat eli käytettiin jo aikaisemmin mainitsemaani Goal Mapping -pohjia. Netistä voi ilmaiseksi tulostaa pohjat ja ohje siihen. Lopusta löytyy linkki siihen. Ensin kirjoitetaan toiselle paperille sanat: päätavoite, sivutavoite, emotionaaliset syyt, aikajana, kuka auttaa ja miten se meinataan saavuttaa. Sitten otetaan toinen paperi, johon nuo samat sanat piirretään käyttäen paljon värejä. Tälloin aktivoidaan aivojen oikea puolisko mukaan, kun pelkkä kirjoittaminen aktivoi vasenta aivopuoliskoa. Valmis paperi laitetaan sellaisen paikkaan, mistä sen näkee monta kertaa päivässä. Mieluiten ekaksi aamulla ja viimeksi illalla, kun alitajunta on vallalla, eikä "järki" vielä ole väittämässä vastaan. Tässä meidän kartat:

Pahoittelen heikkoa kuvan laatua

Viikkopunnitus omalla kohdalla on -2kg, joten tyytyväinen olen. :)


Linkki Goal Mapping -sivulle:

http://www.liftinternational.com/goal-mapping/templates.html

Positiivareiden ajatusten aamiaisesta

ANNA HYVÄN TULLA

Ihmiset, jotka eivät usko ansainneensa onnea, sabotoivat kaiken hyvän elämässään. He ajavat rakastavan kumppanin pois, he työntävät luotaan lapsen, joka on kiintynyt heihin, he suututtavat esimiehen, joka uskoo heihin. Miksi? Siksi, etteivät he usko ansainneensa sellaista onnea.

Elämä on kovaa, mutta sinun on tärkeää kysyä itseltäsi, millaisen kohtalon olet ansainnut. Vastauksestasi riippuu, millä tavoin selviydyt elämän murhenäytelmistä. Vastauksestasi riippuu, onko sinusta epäonnen jälkeen uudelleen alkajaksi.

-Robert H. Schuller

Olen lukenut muutaman vuoden aikana paljon itsensäkehittämisoppaita ja eniten pidän kirjoista, jotka käsittelevät vetovoiman lakia. Perusajatus on se, että se mihin keskität ajatuksesi, sitä saat lisää. Jos olet kokoajan negatiivinen, tapaat muita negatiivisia ihmisiä ja elämässäsi tapahtuu negatiivista jne. Tavoitteen asettelussa on myös tärkeää että tavoite on positiivinen. Pitää ajatella mitä haluaa eikä sitä mitä ei halua. Sitten kun tavoite on asetettu, pitäisi kuvitella, että sen on jo saavuttanut ja miltä silloin tuntuu. Näin valjastetaan alitajunta tekemään töitä tavoitteen eteen. Vaikein osuus tulee tässä: positiivinen ajattelu pitäisi olla jatkuvaa, tai muuten homma ei toimi. Eli aina kun meinaa mieli mennä ketutuksen puolelle tai ärsyyntyy tai harmittaa tai suuttuu, niin se pitäisi äkkiä kääntää positiiviseen. Siinä on mulla ainakin vaikeuksia. Joskus joku antoi vinkin: jos hänellä on huono hetki, niin hän kuvittelee käsiinsä suloisen kissanpennun, jota hän katselee ja heti tulee parempi mieli. Jokainen voi tietenkin keksiä itselleen sen parhaan keinon. Jollain se voi olla musiikki, meditointi tai liikunta. Mielikuvitus on onneksi rajaton. Mikä olisi sinun keinosi?

Mulla on usein ollut se keino siinä että jääkaapissa on suklaata ja syön sitä kun ketuttaa. Pala silloin tälllöin. Nyt en osta sitä suklaata sinne, vaan pitää keksiä muut keinot. 

Tavoitteen asettelussa käytän Goal Mappingia, tavallista aarrekarttaa ja mielikuvitusta. Iltaisin kun menen nukkumaan alan kuvittelemaan itseäni siinä tilanteessa kun tavoitteet on saavutettu. Miltä näytän, miltä minusta tuntuu, missä olen, millaista musiikkia kuulen jne. Siihen on hyvä  nukahtaa ja alitajunta aktivoituu. Se toimii yölläkin. Kirjavinkki: Joseph Murphy: Alitajuntasi voima. 

Nyt jokainen tekemään oman elämänsä mestariteos. :)

Kuvia ja linkkejä

Systeri löysi hyviä linkkejä liittyen kuntoiluun ja laihdutukseen:

http://saliohjelma.fi/harjoitusmuodot/

http://www.punttis.net

 

 

Tässä on pari kuvaa eilisestä salipäivästä:

 

Selfie ennen treeniä

Vatsalihaksia kahvakuulalla

 

Ruuasta ja sen laadusta..ja vähän muutakin

Painonhallinan kannalta pätee sääntö: Syö vähemmän mitä kulutat. Itsellä on ylensyöminen kuulunut kuvioihin niin kauan kuin muistan, joten siinä onkin yksi tavoitteeni tässä projektissa: Annoskoon pienentäminen. Yksi hyvä keino on pienemmän lautasen käyttäminen, mutta mä ajattelin tehdä sen myös niin että täytän lautasen aika pitkälti kasviksilla, salaatilla ja vihanneksilla; ja sitten lisään siihen lihaa tai kalaa. Hiilareita aion vähentää huimasti (varaa kyllä on). Tälläkin viikolla sorruin lasten kanssa syödessä leipään ja parin päivän sisällä sen kyllä huomasi, ettei se mulle hyväksi ole. Tyttökin kysyi että "Äiti kenen puuppa haisee näin pahalle?". Lasten suusta kuuluu totuus, niinhän se on.  Koska pidän niin paljon leivästä, aion panostaa korvaaviin vaihtoehtoihin. Apua löytyy mm. sivustolta karppaus.info. Jotain sieltä olen joskus tehnytkin ja hyväksi havainnut, mutta varmasti löytyy myös uusia suosikkeja.Varsinaista karppausta en aio nyt aloittaa. Vähennän hiilareita, mutta en pyri ketoosiin enkä lisää rasvaa. Hiilarit saan kasviksista ja jos jotain viljaa syön, olkoon se täysjyvää. Välillä herkutellaan, siihenkin aion etsiä ohjeita jotka sopii tähän projektiin. Raakasuklaapakettikin odottaa kaapissa. Nyt kun ajattelenkin joulunaikaa, kun vedin kokonaisen konvehtirasian illassa, niin huh huh. Karsee olokin siitä tuli.

Yksi lapsuudesta asti mukana kulkenut sääntö on ettei ruokaa heitetä roskiin. Pahalta se tuntuukin, varsinkin kun nyt on taloudellisesti heikko tilanne. Tätä sääntöä olen noudattanut mm. siten, että silloin tällöin syön lastenkin lautaset tyhjäksi, jos he eivät sitä tyhjennä. (Hei halooo!) Välillä mietinkin esim. kyläillessä, että kannattaako mun omaa lautasta ottaakaan, kun on kolme lautasta mulle tulossa. Noh, nyt se loppuu. Voin kerätä ruuantähteet vaikka ämpäriin ja viedä vanhempien kompostiin. Oma vaiva siinäkin, mutta tuleepahan hyötykäyttöön. Lasten annoskoossakin on varmasti varaa viilaukselle välillä. Voihan he lisää ottaa, jos ruoka maistuu.

Kulutus on luonnollisesti lisääntynyt. Tälläkin viikolla olen ollut neljä kertaa salilla ja kerran vesijumpassa. Melkoinen muutos aikaisempaan, kun oli viikkoja, etten liikkunut lainkaan. Joku voi sanoa, ettei tota tahtia kauaa kestä, pian innostus laantuu. Myönnän, että on sellainen vaara, mutta siinähän tämä blogi on suureksi avuksi. Se antaa motivaatiota kuin myös se että tehdään siskon kans tätä projektia. Jos toista ei nappaa treenata, niin toinen potkasee persuksille: "Nyt mennään". Ja onhan se paljon kivempaa lähteä kaverin kanssa salille kuin yksin.

Saliohjelmaa ei vielä ole, enkä tiedä tuleeko sitä edes, katotaan nyt. Ehkä se tuo paremmin rakennetta treenaamiseen. Olis yläkroppa-päivä ja alakroppa-päivä. Treenin alussa ja lopussa olis aerobista osuutta kuntopyörällä, crosstrainerilla tai soutulaitteella.

Mutta sellaista. Nyt täytyy tehdä jotain muuta, kun lapset ovat tulossa kotiin isin luota. Hiukan kerkee vielä omia juttuja. Hyvää päivänjatkoa!

Raskas arki

Viime päivät on ollut tosi raskaita. Meillä on ollut suurin osa perheestä jonkinlaisessa mahataudissa, joka on mennyt kyllä tosi nopeasti ohi, mutta lisäksi yhdeltä lapsista löytyi kihomatoja! Ja sitä puunausta, pyykinpesua peittojen ja tyynyjen saunottamista ja leluja pitäisi vielä puhdistaa. Mä en kestä. Ja mulla on ihan sellainen olo, et mä teen turhaa työtä, ku se kuitenkin uusiutuu. Joku paikka jää aivan varmasti putsaamatta tms. Pitäis ajatella positiivisesti, mut ei millään jaksa.
Et mun ajatukset ei oo ollu ihan omassa kuntoremontissa muutamana päivänä. Mut heti huomenna aamulla salille siskon kans ja syömisissä olen kuitenkin koittanut skarpata. Välillä olen onnistunut ja välillä en.

Tässä tämänpäiväinen lounas. Onneksi pakastealtaasta löytyy kaikenmaailman wokkivihanneksia yms. Mä rakastan niitä ja niiden helppoutta. Tässäkin on ensin paistettu wokkivihanneksia pannulla ja sit heitetty joukkoon kolme kananmunaa ja sekoitettu. Ja nam! Et oli hyvää. Vähän suolaa ja pippurii. Ei se muuta vaadi. :)

Mun aloituspainohan on huikea 130 kg, joka on sairaalloinen ylipaino. En koe itseäni mitenkään ylilihavaksi, mutta valokuvat on aina takonut järkeä päähän, jos joku minusta kuvan saa otettua. Viihdyn meinaa mieluummin sen kameran toisella puolella. :)
Tässä kuvia joka on siis tämänhetkinen tilanne.

 Pidän paljon mustia vaatteita, ettei läskit näy niin selvästi. En ole koskaan tykännyt pitää vartalonmyötäisiä vaatteita. Ne saa oloni kiusaantuneeksi. Kai sitä voisi sanoa, että ulkonäön suhteen minulla on aika huono itsetunto.

No niin. Tein tänään päätöksen, että minulla on vuosi aikaa pudottaa painoani alle sadan kilon. Ja jos en onnistu niin menen lihavuusleikkaukseen. En millään haluaisi mennä leikattavaksi, joten se on jälleen yksi motivaattori saada tämä kuntoremontti onnistumaan. Tavoitepainohan mulla on 80 kg, mut olen ikionnellinen jo siitä satasen alituksesta.
Mieheni on leikkauksesta puhunut jo monena vuonna, kun hän on 13 vuotta katsonut minun laihdutusyrityksiäni ja minä vaan lihon. Olen minä siinä ajassa pyöräyttänyt kolme mukulaakin, mutta silti. Ja on siinä pointtiakin. On tämä aika riskaapelia olla näin lihava ja lapset tarvitsee minua vielä monta vuotta. Ja haluaisin minä itsekin laihtua. Ja tässä minun syyt:
- Voisin urheilla, kun jalat kestäisi sen
- Pystyisin ostamaan kauniita vaatteita melkein mistä vain
- Olisin energisempi ja iloisempi
- Jaksaisin leikkiä, touhuta ja olla lasten kanssa
- Pitäisin itsestäni enemmän
 - Eläisin (todennäköisesti) pidempään
           Siinä muutamia, mitä äkkiä tuli mieleen.

Ei kai sit muuta tänään. Huomenna tosiaan heti aamulla salille ja nyt teen sen verran raskailla painoilla, et oikeesti on lihakset kipeenä. Sit on ainakin tehty jotain. Näihin tunnelmiin! Hyvää yötä! :)

Aamupala

Aamupalaksi teen usein smoothien. Siihen on helppo piilottaa happamatkin marjat pakastimesta. Tällä kertaa sekoitin keskenään karpaloa, puolukkaa, mansikkaa, banaanin, avokadon, pähkinöitä ja vettä. Lapset saivat oman annoksen ja sitten sekoitin omaani vielä proteiinijauhetta. Avokadoista ja pähkinöistä saa hyviä rasvoja ja vitamiineja. Marjat tekevät smoothiesta kylmän. Aineenvaihdunta tekee enemmän töitä ja kuluttaa, kun syö kylmiä ruokia. Iltapalani voi hyvinkin olla samanlainen. Proteiini on varsinkin illalla tärkeä,  sillä sen kanssa keho korjaa yön aikana lihaksissa syntyneitä vaurioita,  joita siis syntyy kun treenaa. Pahoittelen kuvan heikkoa laatua. Hyvää huomenta!

Alkuinnostus pitää hyödyntää. Tällä viikolla olen käynyt kolmesti salilla ja tänään olin salin lisäksi vesijumpassakin. Pitkästä aikaa on lihaskipuja, mikä todistaa että kai siellä läskin alla jotain lihaksiakin löytyy. *wirn*

Vuosi sitten otin kuntosalijäsenyyden kun muutin maalta kaupunkiin ja päätin että nyt laitetaan tämä nainen kuntoon. Mutta...melkein saman tien loukkasin polveni mitään ihmeitä tekemättä: menin lattialle polvilleni ja tuntui ikävältä. Siinä se kipu sitten muutaman päivän sisällä paheni. Parin kuukauden sisällä oli tutkittu ja hutkittu ja lopputulos oli että minulla on polvessa tämän ikäiseksi harvinaisen paha kuluma. Kuntosali-innostus lopahti, mutta onneksi olivat ymmärtäväisiä siellä salilla enkä joutunut maksamaan mitään välimaksua, vaikka lopetin kesken sopimuksen.

Nyt sitten aloitin uudestaan siskon ehdotuksesta. Sain kaverin salille, mikä helpottaa lähtemistä. Minun on helpompi päästä salille, kun lapset eivät vielä harrasta, joten illat ovat vapaana. Olen myöskin työtön ja lapset ovat kolme päivää viikossa hoidossa, joten pääsen päivälläkin salille. Illalla sitten voin vaikka jeesata siskoa lasten kuskaamisissa harrastuksiin, jotta hänkin pääsee salille.

Ruoka-asioissa olemme jo pitempään antaneet toisillemme vertaistukea, mutta nyt pystymme yhdistämään siihen kuntoilunkin. Asiaa helpottaa sekin, että molempien perhe muutti viime vuoden aikana maalta kaupunkiin. Itse asiassa nyt asumme lähellä toisiamme, ja näemme melkein päivittäin. Tämä  piristää kummasti, kun lasten kanssa meinaa mennä hermot.

Kun siskoni ehdotti kuntosalia minullekin, olin hieman epäileväinen kun muistin viime vuoden ja ajattelin että ei sitä tuu kuitenkaan käytyä. Sitten on huono omatunto, kun kuitenkin on siitä maksanut. Suostuin lopulta kun selvisi, että päästään sinne yhdessä niinä päivinä kun siskolla on lyhyempi työpäivä. Lapset haetaan hoidosta vasta salin jälkeen. Sitten sisko ehdotti, että kirjoitetaan kuntoremontistamme blogia ja kieltämättä se että tää juttu on julkinen, antaa ihan erilailla motivaatiota tähän projektiin. Jonkin verran on keskustelua että mitä kaikkea tässä näytetään. Aika hyvin kuitenkin on saatu sovittua kaikesta.

Tänään vihdoin otettiin aloitusmittaukset. Minun painoni on 116 kg. Tavoitteeni on pudottaa 30 kg 10 kk:ssa. Tuntuu paljolta, mutta kun sen jakaa kuukausille, on se 3kg/kk. Ei mahdoton. Uskon että kun jätän herkuttelut minimiin, niin se tekee jo paljon. Itsehillintäni herkkujen suhteen on onneton, joten teen palveluksen itelleni kun en herkkuja edes hanki. 
Projektissa aion käyttää apuvälineinä mm. alitajunnan voimaa ja NLP:tä. Tavoitteen asettelussa Goal Mapping on todettu hyvin toimivaksi. Kannattaa tutustua, löytyy ihan googlettamalla. 

Olikohan tässä nyt kaikki, mitä pitikin laittaa... Jatketaan toisella kertaa. Hyvää yötä!

Joululoma loppui ja arki alkoi

Ensimmäinen työpäivä ja samalla alkaa lasten harrastukset.
Minun suurin ongelma on siinä, että tuntuu kuin vuorokaudesta loppuisi tunnit. Olenkin päättänyt, että teen itselleni valmiiksi ruokaa pakkaseen ja jääkaappiin. Sitten niinä päivinä, kun ehdin vain pyörähtää kotona ennen harrastuskuskaamisia, saan nopeasti syötyä terveellistä ruokaa.
Autossa minulla on hedelmiä ja pähkinöitä sekä vettä, jos en ehdi käymään lainkaan kotona.
Näillä mennään! Mukavaa työviikkoa! 😊

Mielenrauhaa

Utön saarelta otettu kuva  v. 2013 tammikuussa sinisellä hetkellä. Mun mieli lepää merellä ja saaressa ja kun saan ottaa kauniita ja rauhoittavia kuvia Suomen saaristosta ja välillä Ruotsin puoleltakin.

Ruokasääntöjä 6.1.2015

Syömisen säännöt ovat melko yksinkertaisia:

- Lisää kasvisten määrää
- Lisää proteiinin määrää
- Vähennä hiilihydraattien määrää ja syö täysjyvää
- Hyvälaatuiset rasvat
- Säännöllinen ateriarytmi
- Syö rauhassa kylläiseksi, mutta ei ähkyksi

Ja taas uusi laihdutusblogi. Miten tämä eroaa muista? Paneudumme kahden perheen haasteisiin: on lasten harrastuksia, puolison työmatkoja (tai ei puolisoa lainkaan) sekä iltamenoja. Koska äiti pääsee kuntosalille tai vesijumppaan? BMI on jo sairaan ylipainon puolella, polvessa nivelrikkoa ja v***tus usein korkealla. Tunnesyöminen on melkein  jokapäiväistä. Oma pää pitäisi saada kuntoon, että kaikista näistä huolimatta jaksaisimme olla positiivisia äitejä lapsillemme. Onneksi meillä on toisistamme tukea ja turvaa. Kuntosalikortit on hankittu ja suunnitelma on tehty, milloin pääsemme yhdessä salille. Se, miten se toteutuu, selviää tulevaisuudessa. Tästä se lähtee. Ruoka on lapsiperheessä suurin haaste, kun äitillä pitäisi olla eri ruuat. Toisessa perheessä lapset kyllä yllättävän hyvin syövät samoja ruokia kuin äiti. Toivomme vertaistukea ja negatiiviset kommentit voi jättää kirjoittamatta.

Päätimme aloittaa blogin, koska haluamme tallentaa omaa projektiamme ja kertoa siitä muillekin. Toisella meistä on aikaisempaa kokemusta blogin kirjoittamisesta ja toinen vasta opettelee.