Painonhallinan kannalta pätee sääntö: Syö vähemmän mitä kulutat. Itsellä on ylensyöminen kuulunut kuvioihin niin kauan kuin muistan, joten siinä onkin yksi tavoitteeni tässä projektissa: Annoskoon pienentäminen. Yksi hyvä keino on pienemmän lautasen käyttäminen, mutta mä ajattelin tehdä sen myös niin että täytän lautasen aika pitkälti kasviksilla, salaatilla ja vihanneksilla; ja sitten lisään siihen lihaa tai kalaa. Hiilareita aion vähentää huimasti (varaa kyllä on). Tälläkin viikolla sorruin lasten kanssa syödessä leipään ja parin päivän sisällä sen kyllä huomasi, ettei se mulle hyväksi ole. Tyttökin kysyi että "Äiti kenen puuppa haisee näin pahalle?". Lasten suusta kuuluu totuus, niinhän se on. Koska pidän niin paljon leivästä, aion panostaa korvaaviin vaihtoehtoihin. Apua löytyy mm. sivustolta karppaus.info. Jotain sieltä olen joskus tehnytkin ja hyväksi havainnut, mutta varmasti löytyy myös uusia suosikkeja.Varsinaista karppausta en aio nyt aloittaa. Vähennän hiilareita, mutta en pyri ketoosiin enkä lisää rasvaa. Hiilarit saan kasviksista ja jos jotain viljaa syön, olkoon se täysjyvää. Välillä herkutellaan, siihenkin aion etsiä ohjeita jotka sopii tähän projektiin. Raakasuklaapakettikin odottaa kaapissa. Nyt kun ajattelenkin joulunaikaa, kun vedin kokonaisen konvehtirasian illassa, niin huh huh. Karsee olokin siitä tuli.
Yksi lapsuudesta asti mukana kulkenut sääntö on ettei ruokaa heitetä roskiin. Pahalta se tuntuukin, varsinkin kun nyt on taloudellisesti heikko tilanne. Tätä sääntöä olen noudattanut mm. siten, että silloin tällöin syön lastenkin lautaset tyhjäksi, jos he eivät sitä tyhjennä. (Hei halooo!) Välillä mietinkin esim. kyläillessä, että kannattaako mun omaa lautasta ottaakaan, kun on kolme lautasta mulle tulossa. Noh, nyt se loppuu. Voin kerätä ruuantähteet vaikka ämpäriin ja viedä vanhempien kompostiin. Oma vaiva siinäkin, mutta tuleepahan hyötykäyttöön. Lasten annoskoossakin on varmasti varaa viilaukselle välillä. Voihan he lisää ottaa, jos ruoka maistuu.
Kulutus on luonnollisesti lisääntynyt. Tälläkin viikolla olen ollut neljä kertaa salilla ja kerran vesijumpassa. Melkoinen muutos aikaisempaan, kun oli viikkoja, etten liikkunut lainkaan. Joku voi sanoa, ettei tota tahtia kauaa kestä, pian innostus laantuu. Myönnän, että on sellainen vaara, mutta siinähän tämä blogi on suureksi avuksi. Se antaa motivaatiota kuin myös se että tehdään siskon kans tätä projektia. Jos toista ei nappaa treenata, niin toinen potkasee persuksille: "Nyt mennään". Ja onhan se paljon kivempaa lähteä kaverin kanssa salille kuin yksin.
Saliohjelmaa ei vielä ole, enkä tiedä tuleeko sitä edes, katotaan nyt. Ehkä se tuo paremmin rakennetta treenaamiseen. Olis yläkroppa-päivä ja alakroppa-päivä. Treenin alussa ja lopussa olis aerobista osuutta kuntopyörällä, crosstrainerilla tai soutulaitteella.
Mutta sellaista. Nyt täytyy tehdä jotain muuta, kun lapset ovat tulossa kotiin isin luota. Hiukan kerkee vielä omia juttuja. Hyvää päivänjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)