Raskas arki

Viime päivät on ollut tosi raskaita. Meillä on ollut suurin osa perheestä jonkinlaisessa mahataudissa, joka on mennyt kyllä tosi nopeasti ohi, mutta lisäksi yhdeltä lapsista löytyi kihomatoja! Ja sitä puunausta, pyykinpesua peittojen ja tyynyjen saunottamista ja leluja pitäisi vielä puhdistaa. Mä en kestä. Ja mulla on ihan sellainen olo, et mä teen turhaa työtä, ku se kuitenkin uusiutuu. Joku paikka jää aivan varmasti putsaamatta tms. Pitäis ajatella positiivisesti, mut ei millään jaksa.
Et mun ajatukset ei oo ollu ihan omassa kuntoremontissa muutamana päivänä. Mut heti huomenna aamulla salille siskon kans ja syömisissä olen kuitenkin koittanut skarpata. Välillä olen onnistunut ja välillä en.

Tässä tämänpäiväinen lounas. Onneksi pakastealtaasta löytyy kaikenmaailman wokkivihanneksia yms. Mä rakastan niitä ja niiden helppoutta. Tässäkin on ensin paistettu wokkivihanneksia pannulla ja sit heitetty joukkoon kolme kananmunaa ja sekoitettu. Ja nam! Et oli hyvää. Vähän suolaa ja pippurii. Ei se muuta vaadi. :)

Mun aloituspainohan on huikea 130 kg, joka on sairaalloinen ylipaino. En koe itseäni mitenkään ylilihavaksi, mutta valokuvat on aina takonut järkeä päähän, jos joku minusta kuvan saa otettua. Viihdyn meinaa mieluummin sen kameran toisella puolella. :)
Tässä kuvia joka on siis tämänhetkinen tilanne.

 Pidän paljon mustia vaatteita, ettei läskit näy niin selvästi. En ole koskaan tykännyt pitää vartalonmyötäisiä vaatteita. Ne saa oloni kiusaantuneeksi. Kai sitä voisi sanoa, että ulkonäön suhteen minulla on aika huono itsetunto.

No niin. Tein tänään päätöksen, että minulla on vuosi aikaa pudottaa painoani alle sadan kilon. Ja jos en onnistu niin menen lihavuusleikkaukseen. En millään haluaisi mennä leikattavaksi, joten se on jälleen yksi motivaattori saada tämä kuntoremontti onnistumaan. Tavoitepainohan mulla on 80 kg, mut olen ikionnellinen jo siitä satasen alituksesta.
Mieheni on leikkauksesta puhunut jo monena vuonna, kun hän on 13 vuotta katsonut minun laihdutusyrityksiäni ja minä vaan lihon. Olen minä siinä ajassa pyöräyttänyt kolme mukulaakin, mutta silti. Ja on siinä pointtiakin. On tämä aika riskaapelia olla näin lihava ja lapset tarvitsee minua vielä monta vuotta. Ja haluaisin minä itsekin laihtua. Ja tässä minun syyt:
- Voisin urheilla, kun jalat kestäisi sen
- Pystyisin ostamaan kauniita vaatteita melkein mistä vain
- Olisin energisempi ja iloisempi
- Jaksaisin leikkiä, touhuta ja olla lasten kanssa
- Pitäisin itsestäni enemmän
 - Eläisin (todennäköisesti) pidempään
           Siinä muutamia, mitä äkkiä tuli mieleen.

Ei kai sit muuta tänään. Huomenna tosiaan heti aamulla salille ja nyt teen sen verran raskailla painoilla, et oikeesti on lihakset kipeenä. Sit on ainakin tehty jotain. Näihin tunnelmiin! Hyvää yötä! :)